Mission virtsatestiliuska, 11 parametria 50 kpl

Ei saatavilla. Katso tästä saatavilla olevat testit.

Virtsatestiliuska, jossa 11 parametria: glukoosi, bilirubiini, ketoaineet, suhteellinen tiheys, urobilinogeeni, proteiini, pH, veri, nitriitti, leukosyytit ja askorbiinihappo.

GLUKOOSI (GLU): Normaalisti virtsassa ei ole glukoosia, mutta jos veren glukoosipitoisuus nousee normaalia suuremmaksi, glukoosia alkaa valua virtsaan. Sokeri virtsassa on siten käytännössä aina merkki liiaksi kohonneesta verensokerista eli diabeteksesta.

BILIRUBIINI (BIL): Positiivinen tulos viittaa maksa- ja sappitiesairauksiin sekä hemolyyttiseen tilaan. Kun bilirubiinia erittyy virtsaan, se muuttuu tummaksi. Jos tulos on positiivinen, on otettava yhteyttä lääkäriin. Katso myös kohta "Urobilinogeeni".

KETOAINEET (KET): Ketoaineet ovat orgaanisia happoja, joita muodostuu rasvan palaessa elimistössä. Rasvan palaminen tarkoittaa, että elimistö käyttää energiantuotantoon pääasiassa rasvoja. Esimerkiksi paaston aikana energianlähde on oma varastorasva, ja silloin virtsasta löytyy usein ketoaineita. Insuliinista riippuvaisessa (tyypin 1 eli nuoruustyypin) diabeteksessa voi tulla samanlainen tilanne, jos ollaan ilman insuliinia. Tällöin elimistö ei pysty käyttämään sokereita energia-aineenvaihdunnassa ja joutuu polttamaan rasvaa. Seurauksena on happomyrkytys eli ketoasidoosi, joka tarvitsee välitöntä hoitoa.

SUHTEELLINEN TIHEYS (ominaispaino) (SG): Virtsan tiheys on suurempi kuin veden, koska se sisältää suoloja ja muita aineita. Tiheys riippuu suuresti virtsan määrästä. Jos juo paljon, ylimääräinen vesi erittyy virtsaan ja virtsa laimenee. Alhainen SG viittaa yleensä runsaaseen nesteiden nauttimiseen. Jos virtsa on hyvin laimeaa, siinä olevien aineiden ja solujen pitoisuus laimenee myös. Siksi hyvin laimeassa virtsassa seulontatutkimuksen tarkkuus heikkenee. Nyrkkisääntönä on että kun suhteellinen tiheys on yli 1,015, virtsa on tarpeeksi väkevää luotettavien tulosten saamiseksi. Korkea SG viittaa elimistön kuivumistilaan eli dehydraatioon. Munuaisten konsentrointi- tai laimennuskykyyn vaikuttavat sairaudet johtavat virtsan ominaispainon muutokseen.

UROBILINOGEENI (URO): Sappikivitaudissa tai haimakarsinoomassa virtsan bilirubiinitesti on positiivinen ja urobilinogeenitesti on yleensä negatiivinen. Maksasoluvauriossa (esim. hepatiitti, kemikaalien ja lääkkeiden aiheuttama vaurio) sekä virtsan bilirubiini että urobilinogeeni voivat olla koholla. Bilirubiinitesti voi olla positiivinen ennen virushepatiitin aiheuttamaa keltaisuutta. Hemolyysin aiheuttamassa ikteruksessa virtsan bilirubiinitesti on negatiivinen ja urobilinogeenitesti positiivinen. Urobilinogeenin viitearvo terveellä henkilöllä on negatiivinen. Kuume voi myös nostaa urobilinogeenin tasoa. Jos tulos on positiivinen, on hankkiuduttava jatkotutkimuksiin.

PROTEIINI (PRO): Normaalisti virtsassa ei saa olla valkuaisainetta. Jos liuskatesti osoittaa selvästi proteiinia, se merkitsee aina jotain munuaisen tai virtsateiden sairautta. Aivan pieniä määriä albumiinia (proteiini) saattaa livahtaa virtsaan esimerkiksi kovan fyysisen rasituksen aikana. Siksi heikko värireaktio ei yleensä merkitse sairautta.

pH: Kirjainyhdistelmä pH tarkoittaa happamuutta. pH:n arvo 7 on neutraali, sitä pienemmät arvot ovat happaman ja suuremmat emäksisen puolella. Virtsa on usein lievästi hapanta, mutta pH-arvo riippuu ravinnon laadusta. Normaali pH-arvo on 4,5-8,5. Happamuuden vaihteluilla ei yleensä ole merkitystä sairauksien toteamiseen. Virtsan happamuus vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden ja myrkkyjen poistumiseen elimistöstä.

VERI (BLO): Normaalisti verta ei saa olla virtsassa. Vaikka virtsa ei näyttäisi lainkaan punaiselta, siinä voi silti olla pieniä määriä verta, minkä liuska paljastaa. Koe on niin herkkä, että vähäinen määrä kuukautisverta tai voimakkaan alapesun aiheuttama hiertymä voi muuttaa testituloksen positiiviseksi. Selvästi positiivinen tulos merkitsee yleensä sairautta ja vaatii aina lisätutkimuksia.

NITRIITTI (NIT): Nitriitti on tyyppiyhdiste, jota kolibakteerit valmistavat nitraatista. Jos bakteereita on liikaa, virtsasta löytyy nitriittiä. Koska 90 % virtsatietulehduksista on kolibakteerien aiheuttamia, koe paljastaa useimmat tulehdukset. Negatiivinen tulos ei kuitenkaan sulje tulehduksen mahdollisuutta pois, sillä joskus sen voi aiheuttaa bakteeri, joka ei tuota nitriittiä.

LEUKOSYYTIT (LEU, VALKOSOLUT): Veren valkosoluja virtsassa ei normaalisti ole kuin korkeintaan muutama. Jos valkosoluja on paljon, se yleensä merkitsee virtsateiden tulehdusta.

ASKORBIINIHAPPO (ASC): Askorbiinihapon eli C-vitamiinin eritys virtsaan lisääntyy voimakkaasti silloin, kun annos ylittää 100 mg vuorokaudessa. Eräät ravitsemusasiantuntijat katsovat, että C-vitamiinia pitäisi saada 100-200 mg/vrk, jotta elimistön C-vitamiinivarastot pysyisivät täynnä. Elimistön C-vitamiinivarasto on n. 1,5-5 g. Kun kudosten varastot ovat täynnä, ylimääräinen vitamiini erittyy virtsaan. Näin tapahtuu keskimäärin 100 mg:n vuorokausiannoksella. Kudokset kyllästää 200 mg:n päivittäinen C-vitamiinin saanti. Kohtalaiset tai korkeat askorbiinihappopitoisuudet saattavat vaikuttaa värin muodostuksen virtsatestiliuskassa.